NEPSY -lyhenne tulee sanasta neuropsykiatria. Neuropsykiatrialla tarkoitetaan lääketieteen haaraa, joka käsittelee hermostollisten prosessien ja psykiatristen häiriöiden välisiä yhteyksiä sekä sopeutumista sairauteen tai vammaan. Se on oppi niistä psyykkisistä häiriöistä, joita aivojen vaurio tai poikkeava toiminta aiheuttavat mieleen, tunteisiin ja käyttäytymiseen. NEPSY -lapsella tarkoitetaan lasta, jolla on diagnosoitu jokin neuropsykiatrinen oireyhtymä. Yleisimpiä lapsilla esiintyviä kehityksellisiä neuropsykiatrisia häiriöitä ovat:
- tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö (ADHD)
- tarkkaavaisuushäiriö (ADD)
- autisminkirjon häiriöt
- kielenkehityksen erityisvaikeudet (dysfasia)
- Touretten oireyhtymä
Häiriöihin liittyy usein vaikeuksia muun muassa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, kielellisessä ja ei-kielellisessä viestinnässä, omantoiminnan ohjauksessa ja tunnesäätelyssä.
Häiriöiden vaikeusaste vaihtelee yksilöiden välillä, minkä lisäksi niihin sopivia piirteitä esiintyy väestössä ilman diagnosoitavia häiriöitä. Esimerkiksi jotkut lapset ovat luonnostaan vilkkaampia kuin toiset, ilman että heillä olisi diagnosoitu jokin häiriö. Oireiden skaala voi olla hyvinkin vaihtelevaa. Häiriöiden oireet voivat vaihdella hyvin lievistä hyvinkin rankkoihin.
ADHD ja ADD
ADHD ja ADD ovat neuro-biologisia häiriöitä, joihin liittyy huomattavaa perinnöllistä alttiutta. Perinnöllinen alttius on monimuotoista ja useita eri geenejä on liitetty lisääntyneeseen riskiin saada ADHD tai ADD. Tätä riskiä nostavat myös tietyt ympäristötekijät, esim. raskaudenaikainen päihteiden käyttö ja synnytyksenaikainen hapenpuute. Lapsilla ADHD:n esiintyvyydeksi on arvioitu noin 1 – 10 prosenttia, ja häiriö on noin 2 – 4 kertaa yleisempi pojilla kuin tytöillä.
ADHD:lle tyypillisiä oireita ovat:
- motorinen levottomuus
- impulsiivisuus
- keskittymisvaikeudet
ADD:hen kuuluvat:
- Keskittymisvaikeudet ilman motorista levottomuutta ja impulsiivisuutta.
- Vaikeudet tulevat tyypillisesti esiin ennen viiden vuoden ikää, ja jatkuvat ainakin jossain määrin läpi elämän.
Motorinen levottomuus näkyy esim. vääntelehtimisenä tuolilla, luokassa kuljeksimisena sekä jalkojen ja käsien jatkuvana heiluttamisena. Lapsi voi olla vilkkautensa takia myös tapaturma-altis.
Impulsiivisuutensa vuoksi lapsen on mm. vaikea odottaa omaa vuoroa leikeissä, peleissä tai keskusteluissa tai kuunnella kysymystä tai toisen puheenvuoroa loppuun ennen kuin vastaa siihen.
Keskittymisvaikeudet vaikeuttavat mm. leikkien ja tehtävien aloittamista ja loppuunsaattamista, annettujen ohjeiden noudattamista, asioiden muistamista, tavaroiden tallessapitoa ja ponnistelua vaativien tehtävien tekemistä, mutta voivat näkyä myös omaan maailmaan vetäytymisenä, ”haaveilemisena”.
ADHD:seen liittyy hoitamattomana paljon liitännäisongelmia, kuten tunne-elämän ja käytöshäiriöitä, minkä vuoksi aktiivinen hoito ja kuntoutus tulisi alkaa mahdollisimman varhain. ADHD estää lasta ja nuorta käyttämästä tietojaan ja taitojaan koulussa, minkä seurauksena on alisuoriutumista, jos asiaan ei puututa. Myöhemmällä iällä riskinä ovat syrjäytyminen ja erilaiset riippuvuusongelmat, jos yksilö ei saa tarvitsemaansa tukea, hoitoa ja kuntoutusta.
Autismikirjo
Autismikirjon häiriöihin kuuluvat lapsuusiän autismi, epätyypillinen autismi, Aspergerin oireyhtymä (AS) sekä tarkemmin määrittelemätön lapsuuden laaja-alainen kehityksen häiriö.
Autismikirjon häiriöille ovat ominaisia vaikeudet sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja viestinnässä, mutta vaikeuksien tasossa on suurta vaihtelua yksilöiden välillä. Autismikirjon häiriötä esiintyy kaikkialla maailmassa, kaikissa roduissa ja yhteiskuntaluokissa. Autisminkirjon häiriöiden esiintyvyys on vaihdellut suuresti eri tutkimusten välillä, mutta esiintyvyys voi olla uusimpien tutkimusten valossa jopa yhden prosentin (1 %) tasoa.
Autismi on keskushermoston neurobiologinen kehityshäiriö, jonka syitä ei toistaiseksi tunneta tarkalleen. Autismikirjon häiriöihin on liitetty lukuisia geenimuutoksia, mutta mitään yksiselitteistä muutosta perimässä, mikä johtaisi autismikirjon häiriöön, ei ole vielä pystytty selvittämään. Sen sijaan autismikirjon häiriöihin on havaittu liittyvän poikkeavaa toimintaa aivojen ”tietoliikenteessä”, eli hermosolujen ja hermosoluverkkojen välisissä yhteyksissä mm. sosiaalisten taitojen käsittelyyn osallistuvilla aivojen alueilla.
Autismikirjon häiriöiden erityispiirteet säilyvät läpi elämän, mutta iän ja saadun kuntoutuksen myötä vaikeuksien taso voi muuttua ja taidoissa voi tapahtua kehitystä. Kuntoutuksella voidaankin vaikuttaa suuresti elämänlaatuun ja toimintakykyyn.
Tourette
Touretten oireyhtymään liittyvät:
- toistuvat ja tahdosta riippumattomat liikkeet (motorinen tic)
- sekä hallitsemattomat äännähdykset (vokaalinen tic).
- Liikkeet voivat olla yksinkertaisia (esim. silmien räpyttelyä, niskan nykimistä tai taputtamista) tai hyvin monimuotoisia (esim. potkuliikkeitä tai monimutkaisia liikesarjoja).
- Äännähdykset voivat olla esim. rykimistä, murahteluja, niiskuttamista tai ”rumien” sanojen toistamista.
- On arvioitu, että lapsuus- ja nuoruusikäisistä noin 0,1 – 1 prosentilla esiintyy Touretten oireyhtymää.
Häiriö alkaa lähes aina lapsuudessa tai nuoruudessa. Tyypillinen alkamisikä on 4 – 7 -vuotiaana. Usein yksinkertaiset, motoriset nykimisoireet (esim. silmien räpsytys) alkavat ennen äännähdyksiä. Suurimmalla osalla lapsista oireilu on pahimmillaan juuri ennen murrosikää tai murrosiässä, minkä jälkeen oireet alkavat lieventyä. Monella oireet loppuvat kokonaan aikuisiässä, mutta osalla ihmisistä osa oireista jatkuu lievempinä läpi elämän. Stressi, väsymys ja ahdistuneisuus pahentavat oireita, mutta keskittyminen liikunnalliseen tekemiseen (esim. tanssiminen) voi vähentää oireita.
Vaikka liikkeet ja äännähdykset ovat tahdottomia, voivat ne tuntua varsinkin myöhemmällä iällä jonkinlaisena pakkona, joka helpottuu liikkeiden ja äännähdysten tekemisen jälkeen. Lisäksi iän lisääntyessä osa lapsista oppii pidättämään liikkeiden ja äännähdysten suorittamista jonkin aikaa (esim. koulussa), mutta pidättämisen jälkeen (esim. kotiin tullessa) ne tulevat yleensä voimakkaampina esiin.
Touretten oireyhtymän hoitokeinoina ovat erilaiset tukimuodot ja terapiat, ja myös lääkitystä voidaan tarvittaessa käyttää. Lapsen itsetunnon ja ystävyyssuhteiden vahvistaminen on tärkeää. Lisäksi jokaisen lapsen ja nuoren muut mahdolliset vaikeudet tulee perusteellisesti selvittää, koska noin 80 – 90 prosentilla lapsista ja nuorista, joilla on Tourette, on myös joku liitännäishäiriö, esim. ADHD tai pakko-oireinen häiriö.